 |
| Tältä meillä näytti kesällä 2011. |
Tänä vuonna kevät oli todella lyhyt. Pitkän talven jälkeen kesä humahti maahan, puihin ja ruohikkoon nopeammin kuin ehdimme laskea veneet vesille, ja kun pääsin lopulta saareen, maailma oli muuttunut vihreäksi.
Aivan ensimmäiseksi täytyy tietysti aina tutkia, onko talvi aiheuttanut vaurioita rakennuksille. Tilusten ympäri kävellessä ei onneksi tullut vastaan mitään suurta tai välittömiä toimia vaativaa. Kattoikkunan nurkka tosin oli ikävästi laskeutunut, ja kosteutta on ehkä päässyt valumaan myös rakenteisiin. Se täytyy tietysti korjata mahdollisimman pian, ja sammaleiden poisto kattotiilten välistä kuuluu tietysti myös asiaan. Ikkunan nurkan lisäksi vain kuistin ensimmäinen porras vaatii korjausta, muuten kaikki onkin hyvin. Talo seisoo yhtä suorassa kuin ennen talvea, samoin kaikki sivurakennukset ja jopa pihan puut.
Vahingot kartoitettuamme jakauduimme tekemään kukin omia toukotöitämme. Niihin kuuluvat mm. pienten alueiden kulottaminen, risujen polttaminen, kukkapenkkien perkaaminen ja uudelleen istutus, merimerkkien asettaminen paikoilleen sekä tietysti hevosaidan pystytys. Tämä viimeinen on perinteisesti ollut minun tehtäväni siitä lähtien, kun äiti leikillään meni lupaamaan, että saan hevosia mökille, jos itse käyn hakemassa tolpat ja rakennan aidan. Sen verran on hevoskärpänen aikoinaan päässyt puremaan, että tartuin haasteeseen. Niinpä vuodesta 2006 lähtien meillä on ollut hevosia saaressa suurin piirtein joka toinen vuosi.
Olemme hakeneet aidantolpat isoisäni metsästä. Ne ovat nuorta kuusta, jonka kanta on teroitettu ja säilyvyyden parantamiseksi vielä hiillostettu nuotiossa. Vaikka tolpat varmasti kestäisivät maassa useamman vuoden, meillä on periaate, että ne nostetaan talven tullen ylös maasta ja viedään tallirakennukseen odottamaan uutta hevoskesää. Tänä vuonna kävimme myös ostamassa 30 kpl kestopuutolppia, jotka iskimme tontin rajalle peltoon. Ne saavat jäädä paikoilleen pysyvästi, sillä pelto kasvaa joka kesä niin villisti, ettei rajan löytäminen ole mikään helppo tehtävä. Kaikkein kovimpia paikkoja varten on myös noin 50 muovitolppaa.
Tolppien välissä kulkee kahdessa tasossa 30 mm leveää sähkölankaa, joka näkyy kauas ja jonka kuntoa on siksi helppo pitää silmällä. Koska saareen ei kulje sähköä, paimen toimii ekohenkisesti aurinkovoimalla.
Tänä kesänä olemme saamassa hoitoomme näillä näkymin kaksi varsaa, joten on tärkeää tehdä aitauksesta vankka. Liian pitkät tolppien välimatkat voisivat johtaa hevosten karkaamiseen. Kokonaisuudessaan laidunalaa on mökillämme puolesta hehtaarista hehtaariin, minkä pitäisi riittää kahdelle aikuiselle hevoselle koko kesäksi. Koska varsat ovat meillä vain puolitoista kuukautta, ja niiden pitäisi sinä aikana saada myös syötyä heinää niin paljon kuin mahdollista., joten laidun jaetaan väliaidoilla pienempiin osiin. Näin laiduntaminen on tehokkaampaa myös niillä alueilla, joilla ei kasva juuri sitä parhaan makuista herkkuheinää.
Jos suunnittelet aidan pystyttämistä, muista tämä yksi neuvo, jonka olen oppinut kantapään kautta: tee se keväällä, kun maa on vielä kosteaa. Silloin pienet kivet antavat vielä tilaa rautakangelle, eikä puolen metrin syvyys tunnu edes haasteelliselta. Yritäpä samaa heinäkuun puolivälissä! Kymmenen tolpan pystytys voi käydä keväällä puolessa tunnissa, mutta kesäauringon kovetettua maan samaan projektiin voi kulua tunteja.
Kun aita on pystytetty, pitää tietysti vielä käydä tarkistamassa , ettei mikään ruoho, pensas tai puuntaimi pääse häiritsemään sähkön kulkua langoissa (langat kannattaa tosin laittaa vasta tämän vaiheen jälkeen). Minä vietin yhden iltapäivän raivaussahan kanssa karsimassa pitkää heinää, tuomentaimia ja kaislaa niin aitojen kuin hevosten kulkuväylien tieltä, ennen kuin olin tyytyväinen. Sitten vain langat paikoilleen, paimen maahan ja lankaan kiinni ja ta-daa, valmista tuli!
Vaikka urakka tuntuu suurelta, sen tekemiseen menee vain neljä - viisi päivää, kunhan muistaa pitää parin tunnin välein kahvi- tai ruokatauon, sekä tietysti viettää illan vapaalla, saunoen ja tulevasta kesästä haaveillen.
